Villatakki

Tänään kertoisin teille villatakista ja siihen liittyvästä harrastuksestani eli neulomisesta, tai kutomisesta niinkuin meilläpäin sanotaan.

Aloin siis tekemään villatakkia. Tällä kertaa minulla ei ollut ohjeita tai edes mallikuvaa, ainoastaan kuva päässäni. Suunnitelmissa oli sellainen lyhyt, valkoinen, kuvioneulottu takki jossa on melko iso pääntie. Hätäisten mittausten jälkeen aloin neulomaan takaosaa selaten samalla kirjoja kuviointia varten. Löysinkin yhden hyvän kuvion ja päätin integroida sen suunnitelmaan. Edettyäni tarpeeksi huomasin että helman joustinneule ei ollut tietenkään oikein tehty, mutta en lähtenyt enää purkamaan koska kuvio oli jo puolessa välissä ja muutenkin _kovan_ vääntämisen takana.



Tuossa kuvassa kannattaa ennenmuuta huomioida taiteellinen rajaus, Turun kaunis sää ja hiton rumat ja säänraiskaamat parvekekalusteet.

Siinä kutoessa sitten keksin ja löysin lisää kuvioita. Kuviot ovat enimmäkseen kirjoista Folk Socks ,jonka on kirjoittanut Nancy Bush ja joka on muutenkin ihan huippu kirja, ja Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita jonka ovat kirjoittaneet Mirja Almay, Marketta Luutonen ja Kyllikki Mitronen ja joka on ilmeisen loppuunmyyty kun en löytänyt nettikaupoista.



Muihin tekemisiin liittyen: Eilen kävin kaupungissa (voitteko uskoa?) ja erehdyin menemään kangaskauppaan. Sieltä mukaan tarttui tarpeellista ja tarpeetonta ja tänään onkin sitten luvassa ompelua. Kerron noista ompelujutuistakin tässä jokupäivä. Käväisin myös käsityöliikkeessä etsimässä kinnasneulaa mutta olivat loppu. Pitää käydä toiste uudestaan.

Projekti A-Z

Tylsyydessäni ja ainaisessa rahapulassani aloitin projektin jossa pelaan läpi kaikki pelit jotka omistan. Viimeisimmän laskeman mukaan niitä on noin 120 joten projektista voi odottaa melko pitkää. Kuten otsikostakin voi päätellä päädyin toteuttamisen kannalta siihen että pelaan pelit läpi aakkosjärjestyksessä. Koska tämä ei ole mikään itsekuriharjoitus tai kuolemanvakava asia annoin itselleni myös luvan tehdä muutoksia järjestykseen tai hypätä pelejä yli, mikäli pystyn antamaan itselleni hyvän syyn tehdä niin. Pelit ovat enimmäkseen jostain 90-luvun loppupuolen ja vuoden 2008 väliltä koska koneeni tai wanhahkot konsolini eivät kelpuuta uudempia. Tämän blogin tarkoitus on pitää kirjaa siitä mitä olen pelannut, mitä olen ollut pelaamastani mieltä ja muistuttaa minua itseänikin siitä miksi olen jotain pelejä saattanut hypätä yli tai polttaa nuotiolla. Projekti on ollut käynnissä jo jonkin aikaa joten olen ehtinyt pelata parikin peliä. Seuraavassa niistä historiikki:

Aliens versus Predator 2

Peli ilmestyi vuonna 2001 ja se on fps jossa voit pelata joko alienina, predatorina tai merijalkaväen sotilaana.

Myönnän myös heti ensimmäisen pelin kohdalla että huijasin. :( Pelasin itse pelistä vain murto-osan sillä a) En osaa pelata fpsiä kovinkaan hyvin b) Tykkäsin predatorilla pelaamisesta niin paljon että en jaksanut pelata mariinia c) pelotti.
Olisin ehkä voinut pärjätäkin tässä jos en olisi huidellut adrenaliineissäni pitkin seiniä aina kun jossain rapsahtaa, mutta kyllähän tämmöistä peliä nyt pilkkopimeässä ja kaiuttimet kovalla kuuluu pelata. Am I rite? Kävi siis lopulta niin että Avomies pelasi tämän ja minä katsoin vieressä. Lasken tämän pelin silti pelatuksi koska katsoin aktiivisesti. Olen huono ihminen... Seuraavaksi vuorossa oli...

Alone in the Dark: The New Nightmare

Tämä ei sentään ollut se uusi peli joka on saanut murska-arvostelut kaikkialla vaan sitä edeltänyt vuoden 2001 iloittelu.

Mitäpä tästä sanoisi? Tavallinen survival horror-lajityypin edustaja. Ohjaus oli kammottava tyyliin Resident Evil, tunnelma oli samaa sukua, ääninäyttely jotain aivan ennenkuulematonta ja hahmot yksiulotteisia. Oikeasti, hahmojen kuvauksessa mainittiin erityispiirteinä että toinen ei tunne isäänsä ja toisella on kaksipiippuinen revolveri. Mitähän ihmettä? Pelin hieno osa oli se että molemmilla hahmoilla oli oma juonensa joissa oli ihan omia elementtejään. Pelin kamaluus kaikilla muilla tasoilla tosin johti siihen että en kyennyt pelaamaan toista hahmoa enää läpi ensimmäisen pelattuani ja julistin tämän läpimennyksi heti kun siihen teoriassa pystyin. Oliko minulla hauskaa? Ei.

American McGee's Alice

Tämän sain pelattua loppuun toissapäivänä. Peli oli mainio kuten muistelinkin, tosin hieman lyhyempi. Koska tosiaan tykkään huijata pasianssissa ja tällaisissa huuhaaprojekteissa huijasin tässäkin. Tosin nyt siihen suuntaan että olin tämän pelannut ennenkin läpi ja projektin ensisijaisena tarkoituksena on pelata pelejä joita en ole ennen saamattomuuttani saanut pelattua. (Ei se ollut huijausta. Oikeasti minulla on vain hieman huono omatunto noista kahdesta ensimmäisestä...)

Peli on vuonna 2000 julkaistu tasohyppely jossa palataan ihmemaahan teini-ikäisenä ja traumatisoituneena Liisana. Ensimmäisenä pelissä ilahdutti ääninäyttely tuon edellisen kammotuksen arpeuttamana ja sen jälkeen kaikki muu. Vietin tämän kanssa mukavat kaksi viikkoa kevyesti pelaillen ja nautin koko ajasta. Paitsi siitä yhdestä kerrasta kun painoin vahingossa quicksavea quickloadin sijaan ja sain taistella Jappervokkia vastaan uudestaan. Joy. Pelin pelaaminen innoitti minut myös palaamaan vanhan projektin pariin ja nyt olisi tarkoituksena toteuttaa Liisa cosplay Ropeconiin. Voisin koittaa päästä siinäkin vauhtiin vaan miksi turhaan, se jää viimetinkaan kuitenkin.

Liisan jälkeen loikkasin vahingossa Arx Fatalikseen sen sijaan että olisin huomioinut jewelcaseissa makaavia klassikoita. Silly me. Seuraavaksi siis vuorossa Arcanum. Samalla koitan päästä yli siitä kärsimyksestä minkä Arx Fatalis minulle aiheutti Fatal Memory Erroreillaan. Seriously wtf? Jos tehdään versiointi joka vartavasten päivitetään toimimaan uudemmilla koneilla niin miksi se ei sitten voi toimia? Kysyn vaan.